Viikon agilityharjoitus 42/2021
Suomalaisten kisaratojen profiilit tuntuvat olevan varsin kuuma keskustelun aihe tällä hetkellä. Puheissa tulee esille ns. eurooppalaiset radat ja ovatko ne tarpeellisia meillä täällä Suomessa. Jokainen harrastaa lajia juuri sillä tasolla kuin haluaa, ja onneksi meillä Suomessa se on mahdollista varsin hyvin. Meillä on loistavat puitteet lajin treenaamiseen läpi vuoden ja kilpailuja järjestetään paljon. Rataprofiileja on monenlaisia ja hyvä niin. On kuitenkin selvää, että lajimme kehittyy koko ajan, se tuo mukanaan uusia tuulia ja suuntauksia. Eurooppalaisilla radoilla tarkoitetaankin tällä hetkellä suuntausta, jossa radat ovat linjoiltaan varsin sujuvia, koiran sekä ohjaajan taitoja vaativia ja vauhtia riittää. Niiden suorittaminen onnistuu harvoin puhtaasti juoksemalla esteeltä esteelle, vaan enemmänkin haastetaan koiran taitoja ja tietysti ohjaajan taitoja siinä miten onnistuu asioiden kouluttamisessa. Näin on esim takaakiertojen kohdalla. Mikäli ohjaajan pitää olla aina tietyssä sijainnissa saadakseen koiran takaakiertoon, on se nykyaikaisilla rataprofiileilla varsin hankalaa. Putkikontrollin puute tuntuu myös olevan meillä aika iso ongelma, tai muut erottelutehtävät. Eli tilanteet, joissa koiran tulisi toimia kohtalaisen itsenäisesti, sillä ohjaajan liike saattaa olla hyvinkin sekä suoritettavaa, että ns väärää estettä kohden. Koen, että turvallisuus radoille tulee mm. verbaalien avulla, jolloin koira pystyy lukittautumaan esteille kaukaa ja itsenäisesti, pitämään fokuksen esteillä ja määrittämään laukkansa pituuden sekä ponnistuspaikan omatoimisesti. Tämä tuo ohjaamiseen ja suorittamiseen rauhaa, koska ohjaaja pystyy lähtemään ajoissa liikkeelle ja on pois koiran linjoilta paremmin. Edellä mainitut asiat ovat onneksi opetettavissa koiralle, ei aina niin helppoa, mutta mukavaa se on :-) Näillä mietteillä uuteen viikkoon, treeni-iloa!